Keskiviikkoinen aamupala venähti viiden tunnin brunssiksi. Kahvia, patonkia, aurinko ja hyvää seuraa, ei voi valittaa.

Jalkapallo ei edelleenkään jaksa kiinnostaa. Englannin matsia jaksoin seurata virkkuukoukun takaa ehkä jopa puoli tuntia ennen kuin kiskoin lenkkarit jalkaan ja painuin lenkille. Ruotsi-Paraguay -peliä vilkuilin sen verran, että osasin tekstailla väliaikatietoja työn raskaan raatajalle yövuoroon.

Lähestyvä juhannus aiheuttaa päänvaivaa käytännön järjestelyiden suhteen. Ennen ei ole tarvinnut tutkia bussiaikatauluja tai pakata tavaraa vain sen verran kuin jaksaa itse kantaa... En silti voisi kuvitella tekeväni mitään muuta kuin lähteväni mökille lapsuudenmaisemiin. Isovanhemmat huolehtivat siitä, että ruokaa on enemmän kuin riittävästi, ja enot taikovat kaivon täyteen jääkylmää olutta. Tänä vuonna saa kuulemma jälleen rosvopaistia, ja delegoituani pohjan leipomisen äidille ja kakun täyttämisen pikkuveljelle myös allekirjoittaneen synttärikakkua :)