Ihan järkyttävä väsymys. Koko ajan, päivästä toiseen. Ehkä jopa suorastaan uupumus. Iltapäivällä kotiin tullessa ei päässä liiku yhtään mitään ja voisin ihan helposti tuijottaa eteeni ja olla tekemättä mitään tai nukkua tunnista toiseen. Mutta eipä ole varaa nukkua tai tuijotella, opinnäytetyön palautukseen on naftit seitsemän viikkoa. Great. En haluaisi stressata, enkä ainakaan myöntää sitä, mutta stressaan kuitenkin. Väsymyksen kanssa oikein sopiva yhdistelmä, joka purkautuu kiukkuna (lue: kiukutteluna...) ja pikkuasioista nipottamisena. Mies ei ole vielä ärähtänyt, mutta eiköhän sillä kohta mene hermot.

Mutta onneksi tulee BB, vihdoinkin! Aivan sama, keitä siellä on tai mitä tapahtuu. Pääasia, etteivät puhu päivähoidosta ja/tai lastensuojelusta.

Fazer on kuulemma keksinyt yhdistää Sinisen ja Lontoon rakeet. Pitää tarkistaa.