Autoin anoppia Vasun kokoamisessa. Käytännössä en tehnyt muuta kuin liitin valokuvat niille varatuille paikoille, mutta jo sillä ansaitsin lähestulkoon sankarin maineen. On ihan ymmärrettävää, etteivät keski-ikäiset naiset osaa tehdä wordillä mitään "ylimääräistä", mutta opiskelijoiden/harjoittelijoiden/sun muiden voisi kuvitella osaavan... No, ehkä miniät ovat olemassa juuri tällaisia tilanteita varten. Sitäpaitsi päiväkodissa oli ihan kiva käydä pitkästä aikaa. Vaikka oman mussun halaukset jäivätkin saamatta, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. En ihan vielä käsitä, että oma vauvanikultaniihanaiseni on niin iso mies, että aloitti jo koulun. Juurihan (neljä vuotta sitten...) se oli maailman suloisin pikkujätkä ja mun oma kultavauvani!