Muutama työpäivä kului kuin siivillä, ja taas oli kivaa. Simo tosin vaikutti nauttineen miestä väkevämpää, eikä kukaan ollut tajunnut buukata suosikkipelleämme täksi vuodeksi ollenkaan. Actionia kuitenkin riitti, päivistä jäi käteen mm. odottamattomia kohtaamisia melkein jo unohdettujen tuttavuuksien kanssa ja aivotärähdyksen saanut maskotti... Tijuana Taxin puhaltajat eivät unohdu ihan äkkiä, eikä ärsyttävistä muskarirallatuksistakaan taida päästä eroon kauhean helposti (jos pidät ystävistä sano moi...).

Alkuviikko meni lasten kanssa mutta nyt on aikuisten vuoro. Anka oli sateessa istumisen arvoinen, ihan sama vaikka olisi satanut mitä. Gilberto Gil pääsi yllättämään olemalla todella loistava, mutta Natalie Colen määkimistä en olisi välittänyt kuunnella. Mautonta tai ei, mutta setin paras pätkä oli isin kanssa vetäisty Unforgettable. Jostain kaivetut ikivanhat arkistopätkät tekivät suuremman vaikutuksen kuin Natalien sähkönsiniset housut ja iiiihanan samettinen ääni sai tyttären äänen kuulostamaan entistä karmeammalta...

Tänään piti huilata vaikka konserttiinkin olisi mahdollista lähteä, mutta taitaa kuitenkin mennä ulkoiluksi. Aamulla saa onneksi nukkua ihan niin kauan kuin huvittaa, jaksaa sitten taas illalla lähteä kuuntelemaan Jippua ja treffata lemmikki-insinöörin. Sunnuntaina pikkuveljen kanssa katsomaan uutta Potteria, mutta (viimeistään) maanantaina onkin sitten taas opinnäytetyön vuoro.