Tutun tuttu kysyi tänään olenko minä se, joka opiskeli musiikkia EKO:ssa joskus kauan sitten ja jonka poikaystävä oli silloin lähdössä johonkin tosi kauas. Olinhan minä, viisi vuotta sitten, ja mies oli lähdössä niinkin kauas kuin Eritreaan. Oli kuulemma itse samaan aikaan viittomakielen linjalla mutta en todellakaan muista, että oltaisiin koskaan tavattu. Pakko kysyä, että miten ihmeessä tuollaisia voi muistaa, ja kuinka paljon siitä miehen lähtemisestä on oikein puhuttu, jos siitä tiesi muutkin kuin oma porukka?

Olen ihan lapsellisen innoissani uudesta pesukoneesta, uusista paidoista, meille luvatuista nojatuoleista ja huomisesta vapaapäivästä. Ja siitä, että viikko sitten ristiäisissä otetuissa kuvissa olen (kerrankin!!) niin kuin valokuvissa kuuluu olla. Varmaan tämä on jotain ihan ohimenevää...