Siitä on nyt viikko, kun kävin D:n isän kanssa piiiitkän ja aika omituisen vasu-keskustelun. Vanhempia on joka lähtöön, mutta tämä isä on kyllä omituisin kaikista... Vastaanotin ihmeellistä palautetta ja yritin kauniisti vääntää rautalangasta, ettei kaikki todellakaan suju ollenkaan niin ku pitäisi. En varmaan ole kauheasti väärässä kun tuntuu siltä, ettei tämän "uuden tytön" juttuja otettu ollenkaan tosissaan.

Kiltisti kuitenkin kirjaan vasuun, että opetellaan olemaan päiväkodissa ilman vaippaa, paitsi ulkona ja nukkuessa, se kun oli isän mielestä "asia numero yksi". Tämän uuden tytön mielestä sen edelle olis ehkä menny riehuminen, kiukkukohtaukset ja se, ettei kaverilta suju syöminen, pukeminen eikä nukkuminenkaan ilman kohtauksen järjestämistä... Painotin moneen kertaan, että kuivaksi opetteleminen vaatii ison läjän vaihtovaatteita, ja ettei koko hommassa ole mitään mieltä, jos vaippa on kotona koko ajan jalassa. Ei ongelmaa, kotoa tuodaan vaatteita ihan niin paljon ku tarvitaan ja vaippa jätetään pois kotonakin.

Nyt viikon jälkeen vaihtovaatteita ei edelleenkään ole (parittomasta sukasta ei varmaan ole kauheasti hyötyä...?) ja kaveri tulee päiväkotiin vaipoissa joka ikinen aamu. Ja joka ikinen iltapäivä isä muistaa kysyä, miten ilman vaippaa oleminen on tänään sujunut.

&%?#"§¤@!!!