Kolme päivystysviikkoa meni ihan hurjalla vauhdilla. Huomenna omiin hommiin, kauhunsekaisella innostuksella. Pää on täynnä uusia ideoita ja innostus päästä toteuttamaan niitä on kova. Töissä odottaa kuitenkin se ei-niin-kauhean-ihana työkaveri, joka laittaa taatusti kapuloita rattaisiin. Ja valittaa, ja valittaa, ja valittaa. Ja valittaa. Kaikesta. Meinaa mennä hermot jo pelkästä ajatuksestakin... Ainakin tällä hetkellä olen vahvasti sitä mieltä, että valittakoon ja kiukutelkoon ihan rauhassa. Katotaan, kuinka pitkälle tää kestää... Kolmessa viikossa ehti taas tottua siihen, miten asioiden oikeasti pitäisi sujua. Ja huomasi kyllä vähän liiankin hyvin mikä kaikki omassa talossa tökkii, ja pahasti.

Valivali.