"J muisti lukeneensa jostain ajatuksen, että täydellisissä läsnäolon hetkissä muistijälkeä ei synny. Muistamisen edellytyksenä on etääntyminen hetkestä; tietoisuuden täytyy olla refleksiivinen, luodata tapahtumaa välimatkan päästä jotta voi syntyä myöhemmin mieleen palautettava kuva. Mutta ne hetket joihin voi sukeltaa syvälle, ne hetket jotka lopulta voimakkuudessaan määrittävät koko elämän mielekkyyttä, niitä verhoaa unohduksen huntu juuri siksi että tietoisuus haurastuu niiden intensiteetin paineessa. Ne hetket sinkoutuvat sattumanvaraisuudesta kokijansa todellisuuteen, kietovat sisäänsä ja eivätkä jätä jälkeä. Ne ovat autioita saaria tajunnan virrassa, avaria maita joiden vallitsevana melodiana on hiljaisuus."