Miehelle pukkaa keikkaa, allekirjoittaneelle puolestaan kuumetta. Eilen kaikki oli vielä kunnossa, mutta puoli yötä valvoin yhtäkkisen kurkkukivun kourissa. Useamman tunnin harjoituksista selvisin kunnialla, mutta mitään muuta en ole saanut aikaiseksi. Mitään "vakavampaa" ei toivottavasti ole odotettavissa... Yksi jos toinen on mahataudissa, päiväkodissa on parilla lapsella tulirokko ja eskarin puolella kuulemma täitä. Yippee...

Viikonlopun harjoitukset tulivat tarpeeseen itse kullekin. Porukka on kilpailumatkan jäljiltä vielä suhteellisen poikki, motivaatiota joutuu etsimään tiheällä kammalla. Konsertit lähestyvät kovaa vauhtia ja arvovaltaista ja asiantuntevaa väkeä saapuu paikalle, jos ei muuten niin siitä syystä olisi motivaatiot saatava taas kohdalleen. Näyttämisen halu on tietysti kova, varsinkin kun tietää, että yleisössä on jälleen niitä, jotka tulevat kuuntelemaan ainoastaan sen takia, että sattuivat kuulemaan kilpailumenestyksestä ja saapuvat arvostelemaan olemmeko todella niin hyviä kuin väitetään. Tervetuloa vaan, arvosteluineen kaikkineen.

Pieni välikevennys harjoituksiin saatiin kuuntelemalla Novasta yhden kuorolaisemme haastattelu. Enpä ole ennen kirkossa radiota kuunnellut :) Fiilis ei ollut mitenkään paras mahdollinen, mutta oli oikeastaan aika kiva harjoitella kunnolla pitkästä aikaa. Ja tulipahan ainakin todistettua, että kun tekniikka on kunnossa sujuu harjoittelu myös kipeällä kurkulla.